Yö, taasko?

Varsin suulas (lue sanavalmis) ystäväni sanoi taannoin että kun laittaa blogin pystyyn niin yhtäkkiseltään kaikki sanottava valuu päästä. Kun on foorumi minne paisutella pieniä kiviä kengässä niin ne eivät sitten haittaakkaan enää. Tai sitten kehittyy äkillinen jännetuppitulehdus eikä voi naputella tekstiä. Saman pakoventtiilin löysin Belle and Sebastianista, on vaan pakko olla iloinen kun sitä kuuntelee.

SuG-RoFo lähestyy kunnioitettavaa puolentoistavuoden ikää, ja sama ongelma säilyy vain. Ajatuksia on päivässä monta, muttei niitä saa tänne asti. Tai ainakin yksi ajatus. Siitä on pidettävä kiinni. Kun painuu nukkumaan ja huomaa että "apua! en oo ajatellu tänään mitään" niin pitää väkisin keksiä jotain. Itse olen huomannut että suuria juttuja on parempi miettiä noin ennen unta. Pienet on liian vakavia (ts. niissä voi päästä johonkin lopputulokseen) ja sitten aamulla pitäisi toimia illan mietteiden mukaan. Mutta välillä kun ajattelee pieniä niin ne saattaa tulla uniin, se on... hmmm... virkistävää ü

Pääjalkaset valloittaa maailman!