Tuhti pulskimus

Ylipaino on kasvava ongelma myös täällä Suomessa. Suomalaisista miehistä 66% ja naisista 49% ovat vähintään lievästi lihavia, kertoo ktl. Ei ole kummastuksia nostava tieto aikuisten osalta, mutta Suomen lääkäriyhdistys kertoo että laskentatavasta riippuen 10-20% alle 18 vuotiaistakin on jo ylipainoisia.

Millä puututaan? Viimeajat on puhuttu alkoholiveron alennuksesta aiheutuneista terveysongelmista. Nyt palavat puheenvuorot eduskunnassa vaativat veron nostamista asteittain korkeammaksi, kunnes sopiva taso löytyy. Oukei, jätetään tuon perseilyn vatvominen näin pienelle. Se miksi tuon nostin esille on, mitä EI ole tehty.

Terveyshaitat (ja kustannukset) ovat nousseet kun alkoholin kulutus on kasvanut, mutta miksi siihen pitäisi puuttua verotuksen keinoin? Minne on kadonnut valistus, tiedotus sekä ennaltaehkäisevä toiminta?

Ylipaino-ongelman suhteen asetelma on toisinpäin. Terveellisestä ruokavaliosta ja elintavoista yleensäkin tiedotetaan kouluissa ja terveyskeskuksissa. Myös eri kampanjat näkyvät katukuvassa värikkäinä julisteina sekä televisiomainoksina.

Niin, tiedotus on hoidossa, mutta miksei puututa myös verotukseen? Luokitellaan uusi ALV luokka (kuten teveysvaikutteiset elintarvikkeet) ja lasketaan näiden verottaminen mahdollisimman alas.

Näin saataisi jokaiseen kauppaan ja kioskiin halvempia vihanneksia ja kasviksia, leseitä sekä kolesterolia alentavaa margariinia. Kaikki voittavat; kansalaiset syövät terveellisemmin, terveysmenot (sekä sairaspoissaolot) vähenevät ja valtio säästää. Tiedä vaikka fyysisestä terveydestä säästetyt varat saataisi ohjattua mielenterveyspalveluihin. Tai vielä uuden musiikkitalon rakentamiseen..

Genre kadonnut?

Luin Aikakoneen sivuja ja ihmettelin että miksi kotimaisessa scifi ja fantasia osiossa on niin paljon lastenkirjoja? Eli toisin kääntäen, miksi kotimaista scifiä ei kirjoiteta/julkaista? Etenkin nykyisessä verkkomaailmassa kun julkaisukustannukset ovat olemattomia. Käsittämätöntä, kummastuttavaa, pöyristyttävää!

Laitankin tälle kehitykselle (-ksettömyydelle) lopun nyt ja heti ja avaan uuden blogin! Samalla puren ajatustani jalkaan, sillä onhan tuo fantasia/scifi lastenkertomus ;)

Eli naksauttappa hiiren vasemmalla nastalla tuota "hullu kani" linkkiä..

Naapurisuhdanne

Venäjä on vaan jännä maa. Eurooppa ja länsimaat yleensä pähkäilevät lähi-idän ja aasian valtioiden ongelmien kanssa, samalla kun veli Venäjällä on kaikkiin noihin maihin terveet ja aktiiviset suhteet. On miltei kaunista katseltavaa, miten Putin sukkuloi valtiomiesten keskellä. Samojen päättäjien joita eu, yk ja muut järjestöt suomivat säädöksillä, rajoituksilla ja puuttuvat jopa aseellisesti näiden toimintaan.

Mutta mistä tämä johtuu? Nuo valtiot muistavat Venäjän suurvalta aseman ja ymmärtävät, ettei se ole kadonnut minnekään. Tuolla rajattoman suurella valtiolla (jossa on menossa huomattava talouskasvu) on luonnonvaroja, pääomaa, teknologiaa sekä motivaatiota nousta länsimaiden tasolle läheisessä tai hieman kauemmassa tulevaisuudessa.

Se mikä erottaa Venäjän muista maista, suurvaltahistorian ohella, on sen totaalinen itsenäisyys. Venäjä on lähes yhtä riippumaton muiden maiden mielipiteistä ja pakotteista kuin Yhdysvallat.

Todeamus

Ihminen ei koskaan keksi aikakonetta. Jos sellainen joskus saataisiin toimimaan, se olisi/tultaisi keksitty/keksimään/keksittäisi kaikkina olemisen hetkinä yhtäaikaisesti. Mikään säädös ei estä jengiä hyppimästä eteen ja taaksepäin julistamaan et ”hei, mähän tän keksin ensin”. Samalla ei ole olemassa rinnakkaista todellisuutta, sillä mikään tämän todellisuuden ulkopuolelta ei pysty vaikuttamaan tapahtumiin. Kaikki siis kertautuu samanlaisena, ihmisen vapaa tahto ja kompleksisuus on harhaa, kohtalo on olemassa ja määrää kaikesta tekemisestämme.

Homma kusee kuitenkin jos aina aikakoneen ilmaantuessa tähäisyyteen, aukeaa uusi rinnakkainen todellisuus. Me vain satumme elämään siinä todellisuudessa, jossa aikamatkustusta ei tule tapahtumaan. Todellisuudessa, jossa atomipommi keksitiin ja mantereet erosivat (muodostaen esteitä kulkemiselle ja rotujen sekoittumiselle, aiheuttaen rasismia ja epäluuloja. Sekä erilaisia uskomuksia/ uskontoja ja niiden ristiriidat, sekä koko käsityksen eri valtioista yleensä.).

Näin ollen Jumalaa ei ole olemassa. Ihmisen luotiin koeputkilapseksi Jumalan kokeeseen, jossa testataan, kuka koettelemuksista huolimatta kykenee nuhteettomaan ja oikeamieliseen elämään, lopulta päästäkseen taivaaseen. Kuka on oikeamielinen ja osaa ”tehdä toiselle niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän”. Kuitenkin rinnakkaisen todellisuuden mallissa kaikki pääsevät joissain todellisuuksissa taivaaseen ja toisissa eivät. Rinnakkaistodellisuuden maailmassa ei siis ole koetta, ei ole Jumalaa, ei elämän tarkoitusta, ei alkua eikä loppua.

Yhden todellisuuden maailmassa Jumala sen sijaan vaikuttaa ja koe on käynnissä. Taistelemme taivaspaikoista (väkivallattomasti tietysti ü) ja odotamme lopullista tuomiota ja Pietarin selostusta porteilla, että pääsemmekö sisään vai emme.

Mutta kun viemme ajatusta taas harppauksen pidemmälle, on joukko todellisuuksia joissa Jumala on olemassa. Helvetti sentään, on todellisuuksia, joissa seitsemäs käsky kuuluu ”tapa ihmeessä” ja Aatu ja Stalin on maailmanlaajuisia pyhimyksiä. Eli tämän mukaan Jumala on vain taas uuden rinnakkaistodellisuuden aiheuttava tekijä.

Jännittävää, mutta entäpä se todellisuus jossa luet tämän?

16.11 -05

Vuosi puolella sivulla, mutta se on minun vuoteni. Lukiessa ja kirjoittaessa hahmotan tekemisiäni, aivot napsuttavat kytköksiä ja rasvaavat uusia. Ensin pääteema sitten yksittäinen, kirjaamaton, tapahtuma josta mielikuvia, ihmisiä ja tuntemuksia. Tämä ei ole kuin kirja, vaikkakin jonkinasteinen päiväkirja onkin. Tämä on merkityksien ja ajatusten vesiputous, lumivyöry.

Jokainen sana, jokainen sormen putoaminen tuo mieleen lisää materiaalia. Vahvistaa vanhoja ajatuksia ja antaa minulle mahdollisuuden peilata niitä nykyiseen tilanteeseeni. Miten jokin tapahtuma tai päätös näkyy nykyisessä olossani, miten käsitän sen nyt ja tärkeimpänä, mitä ja miksi tekisin jotain toisin jos lainkaan. Termistöllä, identiteetin ja maailmankuvan reflektointia, jatkuvaa muokkaamista. Ymmärrän hiljalleen Timon tapaa, mikä kuulosti aluksi täysin oudolta ja hienostelevalta, käyttää toisissa puheenaiheissa kirjakieltä ja muodollista, eksaktia puhetta. On asioita, joita ei käsittele kuin tietyssa kontekstissa.