Typerää tajuta että ainoa nuoruuden anarkistinen mielipide on täysin soveltumaton nykyiseen päähän. Sen nimeen ei enää vanno eikä sen usko tuovan elämäänsä mitään parannusta.Teoria tappaa luovuuden! Miten mahtava ajatus. Äiti ehdottamassa musiikin opintoja ja sisäinen keesipää nousee barrikaadeille vastustamaan institutionaalista sosialisaatiota, sanoilla jotka silloin olivat täysin vailla käsitystä.
Kieroa julistuksessa on että jyrätessään koulutuksen luomat esteet luottamalla sisäisiin voimavaroihinsa, nuori mieli kannattaa julmempaa kantaa, determinismiä. Sen mukaan jokaisella yksilöllä on rajattu määrä mahdollisuuksia, joten hänen elämänsä on kulkua kohti vääjäämätöntä kohtaloa.
Olkoon se sitten savuisessa klubissa jämäkän bändin johtohahmona tai kravatti kaulassa sosiaalitoimiston pöydän takana, mutta vaikutusmahdollisuuksia tai valinnanvaraa hänellä ei ole.
1 kommentti:
Vuosien karttuessa ihmiset tyytyvät helpommin kohtaloonsa. Huomaa, että asiat ovat kulkeneet eteenpäin, sen suuremmin niitä suunnittelematta. Päivä päivältä on vaikeampaa vaihtaa kulkemaansa suuntaa ja yllätten huomaa olevansa katkera eläkeläinen. Kaikkiahan tämä ei tietenkään koske, joten vilpittömät onnittelut heille.
Lähetä kommentti