Homma kusee kuitenkin jos aina aikakoneen ilmaantuessa tähäisyyteen, aukeaa uusi rinnakkainen todellisuus. Me vain satumme elämään siinä todellisuudessa, jossa aikamatkustusta ei tule tapahtumaan. Todellisuudessa, jossa atomipommi keksitiin ja mantereet erosivat (muodostaen esteitä kulkemiselle ja rotujen sekoittumiselle, aiheuttaen rasismia ja epäluuloja. Sekä erilaisia uskomuksia/ uskontoja ja niiden ristiriidat, sekä koko käsityksen eri valtioista yleensä.).
Näin ollen Jumalaa ei ole olemassa. Ihmisen luotiin koeputkilapseksi Jumalan kokeeseen, jossa testataan, kuka koettelemuksista huolimatta kykenee nuhteettomaan ja oikeamieliseen elämään, lopulta päästäkseen taivaaseen. Kuka on oikeamielinen ja osaa ”tehdä toiselle niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän”. Kuitenkin rinnakkaisen todellisuuden mallissa kaikki pääsevät joissain todellisuuksissa taivaaseen ja toisissa eivät. Rinnakkaistodellisuuden maailmassa ei siis ole koetta, ei ole Jumalaa, ei elämän tarkoitusta, ei alkua eikä loppua.
Yhden todellisuuden maailmassa Jumala sen sijaan vaikuttaa ja koe on käynnissä. Taistelemme taivaspaikoista (väkivallattomasti tietysti ü) ja odotamme lopullista tuomiota ja Pietarin selostusta porteilla, että pääsemmekö sisään vai emme.
Mutta kun viemme ajatusta taas harppauksen pidemmälle, on joukko todellisuuksia joissa Jumala on olemassa. Helvetti sentään, on todellisuuksia, joissa seitsemäs käsky kuuluu ”tapa ihmeessä” ja Aatu ja Stalin on maailmanlaajuisia pyhimyksiä. Eli tämän mukaan Jumala on vain taas uuden rinnakkaistodellisuuden aiheuttava tekijä.
Jännittävää, mutta entäpä se todellisuus jossa luet tämän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti