16.11 -05

Vuosi puolella sivulla, mutta se on minun vuoteni. Lukiessa ja kirjoittaessa hahmotan tekemisiäni, aivot napsuttavat kytköksiä ja rasvaavat uusia. Ensin pääteema sitten yksittäinen, kirjaamaton, tapahtuma josta mielikuvia, ihmisiä ja tuntemuksia. Tämä ei ole kuin kirja, vaikkakin jonkinasteinen päiväkirja onkin. Tämä on merkityksien ja ajatusten vesiputous, lumivyöry.

Jokainen sana, jokainen sormen putoaminen tuo mieleen lisää materiaalia. Vahvistaa vanhoja ajatuksia ja antaa minulle mahdollisuuden peilata niitä nykyiseen tilanteeseeni. Miten jokin tapahtuma tai päätös näkyy nykyisessä olossani, miten käsitän sen nyt ja tärkeimpänä, mitä ja miksi tekisin jotain toisin jos lainkaan. Termistöllä, identiteetin ja maailmankuvan reflektointia, jatkuvaa muokkaamista. Ymmärrän hiljalleen Timon tapaa, mikä kuulosti aluksi täysin oudolta ja hienostelevalta, käyttää toisissa puheenaiheissa kirjakieltä ja muodollista, eksaktia puhetta. On asioita, joita ei käsittele kuin tietyssa kontekstissa.