Mikäli lapsi tarvitsee opiskelussaan erityishuomiota, henkilökohtaisia apuvälineitä ja kouluavustajan, on luokkakoko rajoitettu 20 oppilaaseen. Tämä tietysti vain jos kunta tukee liikuntarajoitteisten lasten kuntoutusta sitomalla heidät normaaliin opetukseen erityisopetuksen sijaan.Mikseivät koulut käytä tätä keinona vastustaa jatkuvaa painetta kasvattaa luokkakokoa? Ongelmanasettelu on toisaalta myös hyvin kyseenalainen. Korvaako saatava hyöty sen että lasta käytetään välineenä?
Näen että luokkakoon pienentyessä oppimisen mahdollisuudet parantuvat ja myös luokan ilmapiiri kohoaa. Parantunut mieliala ja yhteishenki auttaa luokkaa hyväksymään likuntarajoitteisen lapsen ryhmäänsä ja tätä myös sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti